Neilikoita

Kotiin kukkia silmän iloksi! 

Terttuneilikat ovat suosikki kukkia maljakkoon olohuoneen pöydälle, on kiva seurata niiden kukkien avautumista päivittäin.

Kuvia risteilyltä!

Näin kauniina tiistai päivä alkoi, iloinen

mieli lähteä reissuun!

 Munkkiniemessä näkyi jo kevään/kesän merkkejä.

Rauhallista ruokalinjastossa! Ruoka oli hyvää. 

Meri ja taivaanranta erottamattomia.

 

                                                                Kukkamaljakko pöydällä!

Näin harmaa ja pilvinen oli keskiviikko aamu, ei tehnyt yhtään mieli lähteä kaupungille.

Sinne jää Ruotsin satama, rannikko

ja joutsenet!

Sateenkaari seurasi meitä pitkään.

Kaunis iltaruskokin tavoitti matkailijat

Risteily oli ihan kiva yksinmatkaajalle. 

Uusi risteily on varattu 7.5 sama laiva ja sama aika.

pitäähän mummun lähteä kuuntelemaan Eino Grön`iä.

 

Taas menossa

Mummu haluaa ulos pois kotinurkista. 

Viking Gabriel tarjosi risteilyn Tukholmaan ruuan hinnalla, siihen piti heti tarttua ja kun en tarvitse kaveria kunhan on jonkin moinen neule mukana, silloin voi huoletta "ihmetellä ihmisiä".

Voihan nöhkömöhkönen, kuvat ei halua siirtyä kameralta tänne blogiin. No niitä sitten kilokaupalla kotoa käsin,,

Löydös kokeilussa

 Tai ei tämä "pilleri" hukassa ole ollut, tää ei vaan ist mun käteen siksi se on tuolla laatikossa lojunut. Ajatuksena tuli mieleen, tämän voisi ottaa tiistaina mukaan laivalle. On sopivan pieni (mahtuu pikkulaukkuuni, joka rollaattorin sarvissa roikkuu) mutta paljon suurempi kun kännykkä. Saattaa jäädä näpyttelyyn aikaa neulomisen lomassa, no mene ja tiedä.

Väriä kotona

Tämän kauniin sinisen lasilautasen sain ihanalta naapuriltani.

Osui ihan nappiin minulle joka tykkään kovin sinisestä.

 

 Pienet kaappitilat rajoittavat sinisen lasin keräilyä, paljonkohan näitä olisikaan kertynyt.

Mistä apua tarvitsevalle?

 

Todella, mistä apua huonokuntoiselle?

Ikäiseni ystävä soitti yksinäisyydessään, tupansa vankina. Pari tuntia siinä vierähti kun hän purkautui, monta kertää tuli kysymys, "tekeekö/auttaakosinun lapset?" Nyt mietinkin että olisiko pitänyt huijata ja sanoa etteivät käy eikä tee mitään mutta,,. 

Ystäväni asuu yksin omakotitalossa, liikuminen on huonoa ja huimauskin kiusaa. Kauppaan hän ei pääse ominavuin ollenkaan, nyt on kuulemma hankalaa päästä pihaankaan, ulkoportaat todella jyrkät. Tytär käy kaupassa kerran viikossa, "mtta kun se ei tuo sitä mitä haluan. jos pyydän lauantaimakkaraa, sieltä tuodaan kalkkunaleikettä." Tytär yrittää katsoa että äiti söisi terveellisesti, vaan ei se ihan noin mene. Hyvä tämän vertainenkin apu.

Toinen tytär ei ole käynyt aikoihin, hänellä on vielläpä tyttö jota mummi ei ole nähnyt kun kerran viisi vuotta sitten. Muumulaan ei pientä voi tuoda kun siellä on niin sotkuista, saamari tässä minun sisukiukku kiehahtaa, eikö se tytär voisi siivota äidin kotia tai hoitaa sinne siivous apua.

 Saunaan/suihkuun hän ei pääse kun alakertaan on kapeat kierreportaat ja niihin hän ei uskalla yrittää astua. Peseytymisen hän suorittaa vessassa pesuvati systeemillä.

Toki en voi olla varma näiden sanojen todenperäisyydestä kun en ole ollut paikalla toteamassa asiaa. Jollakin tavoin tämä yksinäisen vanhuksen vuodatus meni minulla mielen syöveriin. tiedän myös tällaisia ihmiskohtaloita olevan todellisuudessa.

Pitäisikö minun tehdä hänestä huoliilmoitus?

Meillä lähellä asuva poika perheineen tarjoaa apuaan ja käy katsomassa vähintään kerran viikossa, puhelimitse päivitäin kysellään kuuumisia. Heille usein kovistun, "teillä on oma elämä ja omat touhut älkää aina huolehtiko. Minun on pakko pärjätä omillani mutta, pyydän apua kun sitä tarvitsen." Tyttären huolehtiminen jää vähempään pitkän välimatkan ja hänen ison perheen takia, toki joku sieltäkin puhelimella kuulumisia kysyy.

Lumisade, hyvä selitys

 Sankka oli aamun lumisade, kun ei kuva suostu siirtymään tänne. Parikymmentä senttiä tuota taisi sataa, nyt sade on lakannut ja ilma on kääntynyt pakkasen puolelle. En lähde sauvakävelylle, saattaa olla paikoin liukasta enkä halua kompuroida.

Maanantaina uskaltauduin liikkeelle sauvojen kanssa, pahus pelkäsin jopa kävellä ilman manua ehjin nahoin selvisin kotiin.

Sauvat ja laukku odottavat lenkkeilijää. 

Kelpaa näin kauniissa säässä opetella kävelemään. Vähäksi kävelyni jää mutta,lähdin kuitenkin ulos, bussilla keskustaan ja siellä kahville. Sitruunamarenkitorttu maistui kahvin kanssa. Sokoksen kahvilassa.

Kivan näköiset lamput roikkuva kahvilan katosta.

Kotirapussa iski urheilumieli ja könysin portaita kolmanteen kerrokseen, onnistuin askeltamaan ihan normaalisti, toki hieman happea piti haukkoa kotiin päästyä.

Eilisestä sauvailusta ei tullut todisteita otettua, mutta kävin Hakaniementorilla aamukahvilla. Torikahvilasta lähtiesssä jalat eivät meinanneet toimia ollenkaan, kävi mielessä että joudunko turvautumaan taksiin päästäkseni kotiin, no ei sentään. Tuskaa oli bussien vaihto, "kestääkö polvet, taipuuko polvet, tuuskahdanko nenälleni", nämä ajatukset mielessäni pyöri. Ehjin polvi kotiin pääsin, hyvä minä!

Tänään putosi puikoilta, lähes sananmukaisesti,

tämä huivi.Lankana on Prismasta ostettu

minulle täysin outo lanka, sen hempeä väri ja ihana pehmoisuus sai käteni sujauttamaan kolme kerää ostoskoriin ajattelematta mitä siitä teen. Ja tästä huivistaen tiedä missä sitä pidän.

Pääsiäis vieraat

 

K auniin Santpaulian sain sunnuntain vierailta, en ole nähnyt tällaista ennen. Kiitos Riitta aj Ilpo! Onnilaiset tulivat myös käymään tai no syömään lammaspataa. Vuosi sitten tein ensimmäisen kerran tätä pataa ja silloin sitä kehuttiin, kehumisen vuoksi, vaiko oikeesti en tiedä.

Nyt selvisi että kaikilla oli omat ennakkoluulot epäonnistuneen maistelun jäljiltä. Niin kyllä itsellänikin, äiti pyysi tekemään lammaspataa, kilttinä lupasin eihän siinä nyt mitään konstia ole.

Juu ei ollut konstia, mutta se haju kun avasin padan kannen, huh,, niinpä pata otti ja matkasi äidin luo saatesanoin, tee loppuun, minulta loppui happi!

Yli neljäkymmentä vuotta meni rohkeuden keräämiseen ja karitsanpaistin ostamiseen, onneksi uskalsin kokeilla, samalla me kaikki kuusi löydettiin herkku! Lisukkeeksi tei parmesaaniåperunoita uunissa maukkaita nekin. Harmittaa kun jäi kuvat ottamatta, no makumuistot on.

Toinen ylellisyys helpotus!

 

Ruokakuljetus K-citymarket Myyrmäki toimitti tilaukseni kotiin. Tämä on yksi ylellisyys mistä en kovin helpolla luovu, kaikki isot ja painavat tavarat tulee niin vaivattomasti kotiin. Nettikaupan henkilökunta soittaa ja varmistaa jos jokin tilattu tuote on loppu vaikka se olisi korvattavissa valikoimasta löytyvällä toisella tuotteella.

Lähetys saapuu sovittuun aikaan, siististi pakattuina ja pakasteet omassa pussissaan, vielläpä kuljettaja huomauttaa että tässä on pakasteita, mistä iso +! 

En käytä palvelua viikottain vaan noin kerran kuukaudessa, tähän olen erittäin tyytyväinen.

                                                                                                                                                                                    

Kukkia pääsiäisen odotukseen

Kauniit kukat koristavat kotiani, kiitos Tarja-sivooja!

Uskomaton rouva tämä siivoojani, aina hän saapuu kukkakimpun kanssa, lienenkö niin pahansisuinen että, hänen pitää lahjoa minua. Ei, Tarja on niin sydämellinen ihminen ja hän haluaa ilostuttaa kanssakulkijoita.

Ahtaaksi siinä kävi pieni eteiseni kun siivoustarvike arsenaali ovesta sisälle työnnettiin! 

Niin raikas tuoksu ja pölyttömät pinnat jäi jälkeen kun nuo poistuivat meiltä.

Kaikille Rauhallista ja aurinkoista Pääsiäistä!

 

 

Jo keskiviikko

Aamu se on tnäänkin, yöllinen räntä/lumi sulaa kiireellä pois arjen harmauden tieltä. Aamukahvi ja leivät, eilen ei murissut maha muriseekohan nyt.

Mahtava päivä, siivooja tulee häätämään villakoirat ei ulos vaan imurinpussiin. Mutte ennen sitä pitää ehtiä siivota sen verran että Tarja siivooja mahtuu ovesta sisälle. 

Ratkaisin äsken arvoituksen, "miksi meillä on aina niin sotkuista tai sekaista"? Liikaa tilaa yksin asujalle jolla on aika ajoin rajoitteita liikkumisessa ja nostamisessa. 

On niin helppo laskea kädestä tasolle kun tasolle esine, "vien sen kohta paikalleen, otan kohta tikkaat ja laitan sen kaapin hyllylle." Silitetyt vaatteet lojuvat ruokapöydällä kun selkä sanoi haluavansa päästä lepotuoliin jne.

En ole hetkeäkään katunut sitä päivää kun päätin uhrata sentit siivoojan palkkaamiseen, hän käy kerran kuukaudessa laittamassa kotini kuntoon. Löytyisi tuolle rahalle muuttakin tarpeelista käyttöä mutta, on niin ihana kun joka nurkka on huolellisessti käyty läpi imuroiden ja pyyhkien.