Yksinäinen ystäväni, entinen naapuri nykyisin pyörätuoliin vangittu rouva soitti ja kertoi lähtevänsä käymään kauppakeskus Kaaren Prismassa, tuli tunne että hän soittin seuran puutteessa niinpä lupauduin lähtemään ostoksille minäkin. Kello oli lähes yksitoista kun nousin bussiin, Kaaren pihalla istuksin jonkin aikaa odottelemassa ko henkilöä, pienen ajan kuluttua hänen kuljetuksensa tuli.
Tovi ulkona höpöteltiin kun ei pitkään aikaa oltu tavattu. Siinä jo sisäinen minäni arvioi ruovan kunnon heikentyneen huomattavasti, arvio ei pettänyt ennen rivaasti tuoliaan lykkinyt ei jaksanut viittä metriä kerrallaan kelata ja minulla rollaattori ettei apu työtäminen onnistunut. Yhden kolmas osan elintarvike puolesta kävimme läpi, ehkä hän sai sen kaiken mitä oli hakemassa mutta, omat ostokseni jäivät lähes tekemättä.
Olimme sopineet että käymme jossakin syömässä ja kaikessa rauhassa juttelemassa, siinäpä se olikin valinnan vaikeus kun niiitä ravintoloita on siellä monta. Ja loppuviimeksi minua johdateltiin kuin narunpäässä olevaa pässiä. Kieltäydyin Hesburgerista ja hampurilaisesta, yläkerrassa on kuulemma uusi ja hyvä hampurilaispaikka, mennään sinne. No suostuin kun ei mikää oikea ruoka nyt ollut hänelle mauillaan. Sitä sitten etsittiin ja löytyihän Friends&Brgrs Kaari.
Tässä vaiheessa olkapääni "kiroili" ja polvi oli sanomaisilaan yhteistyösopimuksen irti, oli vain päästävä istumaan ja äkkiä (en tykkää istua rollaattorin istuimella, se vain on niin invalidin näköistä). Siinä jäi ystävni hitaasti ja epävarmasti kelautumaan kohti ravintolaa.
Ravintolaan päästyäni ensitöikseni kysyin saako heiltä hampurilaisen ilman sämpylää. Myöntävän vastauksen myötä tilasin Aioli Brgr hampurilaisen salaattiin käärittyna ja Maxi Pepsin. Sain noutaa ruokani pöytään siinä vaiheessa kun toinen meistä vasta saapui paikalle. Sai hän myös oman mieleisensä ja kuulemma herkullisen hampurilaisen.
Syödessämme oikein tarkkailin hänen olemustaan, tuli kiire höpöttää puuta heinää kun huomasin silmien hänellä lupsahtelevan kiinni, eli ei uni ollut kaukana.
Ihmekkös se että väsy tapasi, olimme kuluttaneet aikaa lähes kuusi tuntia ja viellä juomatta mitään. Jo myönsi hän huono oloisuutensa, kun kysyi että onnistuisikohan hän työtämään rollaattoria jos minä työntäisin häntä. Selvittiin me ulos joten kuten, siellä hän tilasi kela-kyydin itselleen ja taas odoteltiin toki olisin saanut lähteä kotiin kyllä hän siitä,,,
Sinne ulos Laulukujalle en häntä voinut jättää, mietin sitäkin että uskallanko laittaa yksinään kotiin menemään.vai pitäisikö saattaa kotiin asti. Oli vaan oma olokin siinä vaiheessa hieman heikohko että riskeerasin. Soitin kotiin päästyäni hänelle, oli päässyt hyvin kotiin ja joku naapuri oli auttanut ostoskassin pyörätuolin kahvoista.
Tämän näköinen oli minun Aioli Brgr salaattiin kääritty hampurilainen, oli muutes hyvää!
