Sankka oli aamun lumisade, kun ei kuva suostu siirtymään tänne. Parikymmentä senttiä tuota taisi sataa, nyt sade on lakannut ja ilma on kääntynyt pakkasen puolelle. En lähde sauvakävelylle, saattaa olla paikoin liukasta enkä halua kompuroida.
Maanantaina uskaltauduin liikkeelle sauvojen kanssa, pahus pelkäsin jopa kävellä ilman manua ehjin nahoin selvisin kotiin.
Sauvat ja laukku odottavat lenkkeilijää.
Kelpaa näin kauniissa säässä opetella kävelemään. Vähäksi kävelyni jää mutta,lähdin kuitenkin ulos, bussilla keskustaan ja siellä kahville. Sitruunamarenkitorttu maistui kahvin kanssa. Sokoksen kahvilassa.
Kivan näköiset lamput roikkuva kahvilan katosta.
Kotirapussa iski urheilumieli ja könysin portaita kolmanteen kerrokseen, onnistuin askeltamaan ihan normaalisti, toki hieman happea piti haukkoa kotiin päästyä.
Eilisestä sauvailusta ei tullut todisteita otettua, mutta kävin Hakaniementorilla aamukahvilla. Torikahvilasta lähtiesssä jalat eivät meinanneet toimia ollenkaan, kävi mielessä että joudunko turvautumaan taksiin päästäkseni kotiin, no ei sentään. Tuskaa oli bussien vaihto, "kestääkö polvet, taipuuko polvet, tuuskahdanko nenälleni", nämä ajatukset mielessäni pyöri. Ehjin polvi kotiin pääsin, hyvä minä!
Tänään putosi puikoilta, lähes sananmukaisesti,
tämä huivi.Lankana on Prismasta ostettu
minulle täysin outo lanka, sen hempeä väri ja ihana pehmoisuus sai käteni sujauttamaan kolme kerää ostoskoriin ajattelematta mitä siitä teen. Ja tästä huivistaen tiedä missä sitä pidän.
Kävely on kyllä todella tärkeää hyvä sinä . Mutta liikaa ei kannata kerralla . Minä kävelen myös aina portaat ylös jos on mahdollista .
VastaaPoistaKaunis huivi ja kyllä sinä sille käyttöä löydät kun tulee lämpimämpää ja takkia ei ei tarvitse silloin on kiva laittaa huivi muidenkin nähtäväksi ❤️ .
Kiitos Nila! Sanasi lämmittävät harmaasa päivässä puhisevaa mummua!
VastaaPoista