Neilikoita

Kotiin kukkia silmän iloksi! 

Terttuneilikat ovat suosikki kukkia maljakkoon olohuoneen pöydälle, on kiva seurata niiden kukkien avautumista päivittäin.

Kuvia risteilyltä!

Näin kauniina tiistai päivä alkoi, iloinen

mieli lähteä reissuun!

 Munkkiniemessä näkyi jo kevään/kesän merkkejä.

Rauhallista ruokalinjastossa! Ruoka oli hyvää. 

Meri ja taivaanranta erottamattomia.

 

                                                                Kukkamaljakko pöydällä!

Näin harmaa ja pilvinen oli keskiviikko aamu, ei tehnyt yhtään mieli lähteä kaupungille.

Sinne jää Ruotsin satama, rannikko

ja joutsenet!

Sateenkaari seurasi meitä pitkään.

Kaunis iltaruskokin tavoitti matkailijat

Risteily oli ihan kiva yksinmatkaajalle. 

Uusi risteily on varattu 7.5 sama laiva ja sama aika.

pitäähän mummun lähteä kuuntelemaan Eino Grön`iä.

 

Taas menossa

Mummu haluaa ulos pois kotinurkista. 

Viking Gabriel tarjosi risteilyn Tukholmaan ruuan hinnalla, siihen piti heti tarttua ja kun en tarvitse kaveria kunhan on jonkin moinen neule mukana, silloin voi huoletta "ihmetellä ihmisiä".

Voihan nöhkömöhkönen, kuvat ei halua siirtyä kameralta tänne blogiin. No niitä sitten kilokaupalla kotoa käsin,,

Löydös kokeilussa

 Tai ei tämä "pilleri" hukassa ole ollut, tää ei vaan ist mun käteen siksi se on tuolla laatikossa lojunut. Ajatuksena tuli mieleen, tämän voisi ottaa tiistaina mukaan laivalle. On sopivan pieni (mahtuu pikkulaukkuuni, joka rollaattorin sarvissa roikkuu) mutta paljon suurempi kun kännykkä. Saattaa jäädä näpyttelyyn aikaa neulomisen lomassa, no mene ja tiedä.

Väriä kotona

Tämän kauniin sinisen lasilautasen sain ihanalta naapuriltani.

Osui ihan nappiin minulle joka tykkään kovin sinisestä.

 

 Pienet kaappitilat rajoittavat sinisen lasin keräilyä, paljonkohan näitä olisikaan kertynyt.

Mistä apua tarvitsevalle?

 

Todella, mistä apua huonokuntoiselle?

Ikäiseni ystävä soitti yksinäisyydessään, tupansa vankina. Pari tuntia siinä vierähti kun hän purkautui, monta kertää tuli kysymys, "tekeekö/auttaakosinun lapset?" Nyt mietinkin että olisiko pitänyt huijata ja sanoa etteivät käy eikä tee mitään mutta,,. 

Ystäväni asuu yksin omakotitalossa, liikuminen on huonoa ja huimauskin kiusaa. Kauppaan hän ei pääse ominavuin ollenkaan, nyt on kuulemma hankalaa päästä pihaankaan, ulkoportaat todella jyrkät. Tytär käy kaupassa kerran viikossa, "mtta kun se ei tuo sitä mitä haluan. jos pyydän lauantaimakkaraa, sieltä tuodaan kalkkunaleikettä." Tytär yrittää katsoa että äiti söisi terveellisesti, vaan ei se ihan noin mene. Hyvä tämän vertainenkin apu.

Toinen tytär ei ole käynyt aikoihin, hänellä on vielläpä tyttö jota mummi ei ole nähnyt kun kerran viisi vuotta sitten. Muumulaan ei pientä voi tuoda kun siellä on niin sotkuista, saamari tässä minun sisukiukku kiehahtaa, eikö se tytär voisi siivota äidin kotia tai hoitaa sinne siivous apua.

 Saunaan/suihkuun hän ei pääse kun alakertaan on kapeat kierreportaat ja niihin hän ei uskalla yrittää astua. Peseytymisen hän suorittaa vessassa pesuvati systeemillä.

Toki en voi olla varma näiden sanojen todenperäisyydestä kun en ole ollut paikalla toteamassa asiaa. Jollakin tavoin tämä yksinäisen vanhuksen vuodatus meni minulla mielen syöveriin. tiedän myös tällaisia ihmiskohtaloita olevan todellisuudessa.

Pitäisikö minun tehdä hänestä huoliilmoitus?

Meillä lähellä asuva poika perheineen tarjoaa apuaan ja käy katsomassa vähintään kerran viikossa, puhelimitse päivitäin kysellään kuuumisia. Heille usein kovistun, "teillä on oma elämä ja omat touhut älkää aina huolehtiko. Minun on pakko pärjätä omillani mutta, pyydän apua kun sitä tarvitsen." Tyttären huolehtiminen jää vähempään pitkän välimatkan ja hänen ison perheen takia, toki joku sieltäkin puhelimella kuulumisia kysyy.

Lumisade, hyvä selitys

 Sankka oli aamun lumisade, kun ei kuva suostu siirtymään tänne. Parikymmentä senttiä tuota taisi sataa, nyt sade on lakannut ja ilma on kääntynyt pakkasen puolelle. En lähde sauvakävelylle, saattaa olla paikoin liukasta enkä halua kompuroida.

Maanantaina uskaltauduin liikkeelle sauvojen kanssa, pahus pelkäsin jopa kävellä ilman manua ehjin nahoin selvisin kotiin.

Sauvat ja laukku odottavat lenkkeilijää. 

Kelpaa näin kauniissa säässä opetella kävelemään. Vähäksi kävelyni jää mutta,lähdin kuitenkin ulos, bussilla keskustaan ja siellä kahville. Sitruunamarenkitorttu maistui kahvin kanssa. Sokoksen kahvilassa.

Kivan näköiset lamput roikkuva kahvilan katosta.

Kotirapussa iski urheilumieli ja könysin portaita kolmanteen kerrokseen, onnistuin askeltamaan ihan normaalisti, toki hieman happea piti haukkoa kotiin päästyä.

Eilisestä sauvailusta ei tullut todisteita otettua, mutta kävin Hakaniementorilla aamukahvilla. Torikahvilasta lähtiesssä jalat eivät meinanneet toimia ollenkaan, kävi mielessä että joudunko turvautumaan taksiin päästäkseni kotiin, no ei sentään. Tuskaa oli bussien vaihto, "kestääkö polvet, taipuuko polvet, tuuskahdanko nenälleni", nämä ajatukset mielessäni pyöri. Ehjin polvi kotiin pääsin, hyvä minä!

Tänään putosi puikoilta, lähes sananmukaisesti,

tämä huivi.Lankana on Prismasta ostettu

minulle täysin outo lanka, sen hempeä väri ja ihana pehmoisuus sai käteni sujauttamaan kolme kerää ostoskoriin ajattelematta mitä siitä teen. Ja tästä huivistaen tiedä missä sitä pidän.

Pääsiäis vieraat

 

K auniin Santpaulian sain sunnuntain vierailta, en ole nähnyt tällaista ennen. Kiitos Riitta aj Ilpo! Onnilaiset tulivat myös käymään tai no syömään lammaspataa. Vuosi sitten tein ensimmäisen kerran tätä pataa ja silloin sitä kehuttiin, kehumisen vuoksi, vaiko oikeesti en tiedä.

Nyt selvisi että kaikilla oli omat ennakkoluulot epäonnistuneen maistelun jäljiltä. Niin kyllä itsellänikin, äiti pyysi tekemään lammaspataa, kilttinä lupasin eihän siinä nyt mitään konstia ole.

Juu ei ollut konstia, mutta se haju kun avasin padan kannen, huh,, niinpä pata otti ja matkasi äidin luo saatesanoin, tee loppuun, minulta loppui happi!

Yli neljäkymmentä vuotta meni rohkeuden keräämiseen ja karitsanpaistin ostamiseen, onneksi uskalsin kokeilla, samalla me kaikki kuusi löydettiin herkku! Lisukkeeksi tei parmesaaniåperunoita uunissa maukkaita nekin. Harmittaa kun jäi kuvat ottamatta, no makumuistot on.

Toinen ylellisyys helpotus!

 

Ruokakuljetus K-citymarket Myyrmäki toimitti tilaukseni kotiin. Tämä on yksi ylellisyys mistä en kovin helpolla luovu, kaikki isot ja painavat tavarat tulee niin vaivattomasti kotiin. Nettikaupan henkilökunta soittaa ja varmistaa jos jokin tilattu tuote on loppu vaikka se olisi korvattavissa valikoimasta löytyvällä toisella tuotteella.

Lähetys saapuu sovittuun aikaan, siististi pakattuina ja pakasteet omassa pussissaan, vielläpä kuljettaja huomauttaa että tässä on pakasteita, mistä iso +! 

En käytä palvelua viikottain vaan noin kerran kuukaudessa, tähän olen erittäin tyytyväinen.

                                                                                                                                                                                    

Kukkia pääsiäisen odotukseen

Kauniit kukat koristavat kotiani, kiitos Tarja-sivooja!

Uskomaton rouva tämä siivoojani, aina hän saapuu kukkakimpun kanssa, lienenkö niin pahansisuinen että, hänen pitää lahjoa minua. Ei, Tarja on niin sydämellinen ihminen ja hän haluaa ilostuttaa kanssakulkijoita.

Ahtaaksi siinä kävi pieni eteiseni kun siivoustarvike arsenaali ovesta sisälle työnnettiin! 

Niin raikas tuoksu ja pölyttömät pinnat jäi jälkeen kun nuo poistuivat meiltä.

Kaikille Rauhallista ja aurinkoista Pääsiäistä!

 

 

Jo keskiviikko

Aamu se on tnäänkin, yöllinen räntä/lumi sulaa kiireellä pois arjen harmauden tieltä. Aamukahvi ja leivät, eilen ei murissut maha muriseekohan nyt.

Mahtava päivä, siivooja tulee häätämään villakoirat ei ulos vaan imurinpussiin. Mutte ennen sitä pitää ehtiä siivota sen verran että Tarja siivooja mahtuu ovesta sisälle. 

Ratkaisin äsken arvoituksen, "miksi meillä on aina niin sotkuista tai sekaista"? Liikaa tilaa yksin asujalle jolla on aika ajoin rajoitteita liikkumisessa ja nostamisessa. 

On niin helppo laskea kädestä tasolle kun tasolle esine, "vien sen kohta paikalleen, otan kohta tikkaat ja laitan sen kaapin hyllylle." Silitetyt vaatteet lojuvat ruokapöydällä kun selkä sanoi haluavansa päästä lepotuoliin jne.

En ole hetkeäkään katunut sitä päivää kun päätin uhrata sentit siivoojan palkkaamiseen, hän käy kerran kuukaudessa laittamassa kotini kuntoon. Löytyisi tuolle rahalle muuttakin tarpeelista käyttöä mutta, on niin ihana kun joka nurkka on huolellisessti käyty läpi imuroiden ja pyyhkien.

Hakaniemeen matkustin

 Lämpöaste tai pari, mutta niin kylmää että.

Kotini on niin korvessa vaiko herrankukkarossa, että täältä ei pääse huonojalkainen yhdellä kulkuneuvolla keskustaan Hakaniemestä puhumattakaan. Mitä  tässä valitan kun minulla on aikaa, kukaan ei perään kysele. Tylsälle vain tuntuu vaihdot tuon rakkaan Manun kanssa.

Tänään selvisimme Hakaniemeen, bussista jäimme pois Kallion virastotalon pysäkillä.

Uudet talot komistavat seutua, oikean puoleinen talo on jo kolmas viidenkymmenen vuoden aikana. Harmittaa etei siitä puutalosta ole kuvaa. Siinä oli lastentarha josta usein hain sisareni tyttären luokseni Paasivuorenkadulle. Tästä jatkoin matkaani torille.

Hiljaista on torielämä, mutta mitäpä sitä valitan, pääasia ett Satu oli telttoineen paikalla jä pääsin kahville, no joo tuli siinä sivutuotteena mustikkapiirakkakin.

Aamun iloa!

 Ihana aurinko aamu, aurinko nousi kanssani yhtä aikaa! Taitaa olla ensimmäinen aamu tänävuonna että päivä ei ala ValiVali kitinällä, mahtavaa!

Uhkarohkea kun olen piti kaivaa kaapista herkkuleipää,

tätä voisin syödä vaikka kuinka monta palaa, se on niin hyvää!

Juustoa ja salaatinlehti päälle ja kahvia kyytipojaksi. 

Nyt sormet ristiin selän taakse ja toivotaan että ei aiheuta vatsan väänteitä.

Onhan tämä kuivattu leipä jospa se olisi taikasana, toivotaan.

Onneksi nämä väänteet eivät johdu keliakiasta, ehkä jonkin sortin vilja-allergia tai toivottavasti vain minun "haamuallergia".

Mutta,,,  nyt nuttua niskaan ja ulos aurinkoon!

Aurinkoista päivää sinullekkin!

Mukaan ottavat

Syöpä, Alzheimer tai moni muu sairaus hiipii hiljaa luo valitun ja tekee hänen luonaan tuhojaan, vihdoin mukaansa temmaten. Ei auta apu ihmisten, ei tieto-taito tohtoreiden, lähdettävä on!

Mutta miksi, miksi lähdöstä tulee niin rankka, ikävä jälkeen jääville? 

Alzheimer veti suuntaansa, minä puoleeni, kuusi vuotta taistelimme voittajaa etsien. Viimeinen puolen vuoden aikana oli taudilla jo tiukka ote jonka väliin en enää mahtunut, toivoin kuitenkin viellä kaiken kääntyvän parempaan.

Miksi, miksi näin pitää käydä? Tiedän että hänellä nyt on hyvä olla, on poissa maalinen kipu ja tuska! Poissa on myös yleismaailmalliset pelot joita sota-ajan lapsi mielessään kantoi koko elämänsä!

Nämä sanat lähtivät ajatuksiini kiipeämään kun sain tiedon läheiseni puolison väsymisestä. Lohdutuksen sanoja ei suustani tahtonut löytyä,,, erakkona itse olisin toivonut että kukaan ei minua tule lohduttamaan, se sattui!

 

Samarin apuun

 

Apua vanhasta kunnon tuotteesta väi onko tämä lääke, pelastaa kuitenkin närästyksen kourista keskellä yötä. Ylensyömisestä ei ole kyse, teinpähän vain vaaleasta leivästä juustovoikkarin ja se tehosi todella. Tässä sitä istutaan kiltisti ja juodaan Samarin vettä.

Lieneekö vilja allergia hiipinyt kuvioihin mukaan, keliakia on kuitenkin pois suljettu. 

Nämä yö valvomiset närästyksen tai mikä mahan kierto tää nyt onkaan, ovat kiukuttavia. Onneksi olen yksineläjä, en kiukultani herätä muita.

Toivottavasti kenelläkään ei kone piippaa toisen blogi päivityksen merkiksi.

Anteeksi ja hyvää yötä!

Mummut risteilyllä!

 Ystävälläni on ollut melko raskas alkuvuosi, miehen sairaus eteni hoitokoti vaiheeseen, koira jouduttiin päästämään sateenkaarisillalle, läheisiä nukkui pois osa myös sairastui. Niinpä ei tarvittu hänen taholtaan kun yksi vinkki, "olisi kiva lähteä vaikka risteilylle" ja minä heti suunnittelemaan reissua.

Viikko tuosta olimme jo menoillaan Silja Serenadelle, iski nimittäin itsellenikin halu tuulettumaan kaverin kanssa. Tässä sitä ollaan valmistautumassa lähtöön,

luottokampaajani vääntää minulle permanentia lähtöpäivänä. Lähtöpäivälle lupasin viellä olla hyvissä ajoin Olymppia terminaalissa varmistamassa pyörätuoli kuljetuksen laivaan, hyvin ehdin, ehdin jopa tehdä lähtöselvityksen automaatilla. Onnistuin hyvin vaikka aina pelkään näitä automaatteja ja omia töppösormiani, (mitä näppäintä onnistun huomaamattani hipaiseen ja kaikki menee päin mäntyä.)  Lähtösilvitys maksaa luukulta asiakaspalvelijan kanssa tehtynä 5euroa, se on eläkeläiselle iso raha.

Tässä sitä mummut ratkovat arvoitusta, mistä löytyykään se pyörättuoli kuljettajineen?

Kaikki järjestyi hienosti, kiitos Silja Line!

Hyttimme löytyi kannelta kahdeksan, tilava ulko ikkunalla varustettu kokolatiamatoton hytti.

Ruokailun olimme varanneet ensimmäiseen kattaukseen. Nälkäiset mummut pääsi syömään, niin nälkäiset että ruokakuvat unohtui, no jälkiruuasta tuli jonkin moinen todiste.

Sitten ihmettelemään kauppojen ja tavaran paljoutta, tänne se ystäväni sukelsi,

etsimään kynnen kovettajaa minä vain odotan.

Emme lähteneet "Ruotsiin" vaa kulutimme aikaa laivalla, päiväkahvilla kävimme, kahvikoneessa oli jotakin vikaa ja korjaaja sen kinpussa.

Pitihän se katkarapuvoileipä saada ja sen otimme kotiinpaluun kunniaksi aamupalalla!

Manu-matkaaja tässä odottaa laivasta kotiin lähtöä! Reissu oli ihan kiva, voisi tun tehdä uudelleenkin!

 

Jo minä sen unohdin

 Tänään soi puhelin noin 11.20 terveyskeskus soittaa,, kulmien kurtistus sitten älyn välähdys, tämä on takaisinsoitto viimeviikon keskiviikkoiseen (28.2) yhteydenotto yritykseeni. Jätin vastaamatta kun istun bussissa enkä halunnut kaiken kansan kuullen selitellä ohi menneitä asioitani.

Mutta, että, jos minulla olisi ollut akuuttitarve saada asiaani vastaus, onko puolitoista viikkoa odottelua paikkallaan? Oma ongelmani tuli ratkaistua apteekin/läheisen s-hoitajan kanssa, näin ei vaan kaikki asiat hoidu! Minä vihainen!

Kevättä kohti!

Kukat huutavat apua niin että korviin satuu, jos siirtäis viellä huomiseen.

Ainoa kellarista valon eteen hengissä selvinnyt pelakuu on vailla leikkausta ja mullan vaihtoa, en muistanut eilen ostaa multaa ja laiskana en leikkaustakaan tee eikseen.

Tämä on vanhanajan pelargoni, toinen talvetus minulla. Viime vuonna sain kaikki viisi kunnialla talven yli mutta nyt,,

Tätä kaktusta olen kiusannut 25v, eikä se ole hoidossani tuon isommaksi kasvanut. Maaliskuussa -23 se teki kokonaista kaksi kukkaa, nyt niitä on yhdeksän ja muutama nuppineulanpään kokoinen paikalleen kuivunut nuppu. Olisi saanut vähän odottaa että olisi pääsiäisenä koristanut kotia.

Toinen nukuttu yö!

Toki oli uneen pääsemisessä ongelmia, olin niin tyhmä että en ymmärtänyt laittaa villasukkia jalkaani kun jalat oliva kylmät. Tyhmästä päästä kärsii koko keho, niinhä sitä sanotaan. Lopuiksi yö oli hyvä ja sen myötä päivästäkin tuli mukava. Hyvillä mielin lähdin liikkeelle, aurinkolasit siellä olisi tarpeen vaan minne lien ne kätkenyt.

Pitsineulehuivi aloituksessa, kunhan saan sen jonkinmoiseen mittaan laitan ehkä tänne kuvan. 

Huomisesta tulee kiva päivä, mummun Onni tulee vaihtamaan kuulumisia! Poika ja pojanpoika asuvat puölenkilometrin päässä ja pojanpojan kanssa minulla on läheiset välit. Mummun olemassa olo muistetaan pyyteettömästi, aina muistutetaan; "soita jos jotakin tarvitset, kyllä minä tai isi ehditään tuoda."  Onni on minun eläkkeelle jäämis lahja! Huhtikuun ensimmäin päivä pääsin vapaaherrattareksi ja seitsemäs päivä tämä pikku-herra syntyi, nyt tulee viisitoista vuotta täyteen. Hän on minulle tärkeä poika.                 Tyttären lapset jäävät vähän lapsipuolen asemaan, heitä nään harvemmin kun asuvat Tampereella ja vanhemmat tekevät vuorotyötä. Tyttärellä on tätä jälkikasvua neljä kappaletta, vanhemmet jo yli kaksikymppisiä ja nuorempi pari 8v ja 13v.

Ikävä näitä kaikkia viittä ipanaista on tässä mummun yksin elossa. Toivottavast tuleva kesä antaa meille yhteistä aikaa. Pienimmäkin pystyvät jo yksin matkustamaan, vaikka silloin on sydämeni mutkalla jännityksestä kun heidän matkaansa joudun seuramaan.

Hyvään oloon

Kuinkahan tuossa noin saattoi käydäkkään? Aamulla heräsin 7.15, hetken ihmettelin ajankohtaa kun oli niin valoisaa, 

yleensä herään parin tunnin välein. Ja nyt olin nukkunut neljää minuuttia vaille kuusi tuntia, heräämättä kertaan siinä välillä. Olo oli iloinen toiminnan tarmoa täynnä, mutta mistä tämä johtui? No ei ollut koskenut vatsaa eikä närästänyt koko yönä, hiljainen aavistus, täysin hiilariron vuorokausiko tämän avun tarjosi? No nyt suu supussa mietin tuota kauan sitten todettua tressimahaa, onko se niin oikullinen että ei tykkää viljatuotteista? Sitä pitää nyt tarkkaan seurata!

Toinen hyvä tässä on sokerikoukun purku, auttaako siihenkin hiilihydraatiton ruokavalio? Ainakin tänään se toimi, tuossa edessäni on avattu suklaalevy mutta ei houkuta ja normaalisti se pitäisi hotkia pois pilaantumasta.

Ulkona oli niin kaunis aurinkoinen ilma sinitaivaineen, kiva ulkoilla mutta nuo laiskotteluun oppineet nilkat ja polvet ei tykännyt yhtään. Mitähän ensi yö tuo tullessaan?

Huomisiin!

Eihän sunnuntai mennyt niin kun suunnittelin

Ei siitä aamun liikkeellle lähdöstä mitään tullut, oli turvallista pysytellä lähellä paikkaa jossa kuninkaatkin käyvät yksin.

Puolen päivän jälkeen oli tuntuma että nyt pärjää jo reissun päällä ja eikun menoksi. Tarkkaan suunnittelin matkan ilman kävelyä (pidenpää), apteekkiin Vuosaareen, bussin vaihto Malmilla,

Malmin vanha kansakoulu.

ja remontissa oleva Malmin kirkko.

kauppaan Kamppiin

, paketin haku Pohjois-Haaga. Lyhyitä olivat kävelymatkat,polveni kesti ne hyvin. Mutta,,, loppumatkasta uni-ukko yritti väkisin käydä kimppuun, ehkä ymmärrettävää kun edellisen yön unet jäi 2,5 tuntiin. Kotiin tultuani istahdin käsityötuoliini, huomaamattani olin siinä ottanut 58 min. nokoset ja eihän minua nyt yhtään nukuta! Vaan harmittaa niin vietävästi, toki nyt kipinkapin sänkyyn niin ehdin sunnuntaina nukkumaan.