Toki oli uneen pääsemisessä ongelmia, olin niin tyhmä että en ymmärtänyt laittaa villasukkia jalkaani kun jalat oliva kylmät. Tyhmästä päästä kärsii koko keho, niinhä sitä sanotaan. Lopuiksi yö oli hyvä ja sen myötä päivästäkin tuli mukava. Hyvillä mielin lähdin liikkeelle, aurinkolasit siellä olisi tarpeen vaan minne lien ne kätkenyt.
Pitsineulehuivi aloituksessa, kunhan saan sen jonkinmoiseen mittaan laitan ehkä tänne kuvan.
Huomisesta tulee kiva päivä, mummun Onni tulee vaihtamaan kuulumisia! Poika ja pojanpoika asuvat puölenkilometrin päässä ja pojanpojan kanssa minulla on läheiset välit. Mummun olemassa olo muistetaan pyyteettömästi, aina muistutetaan; "soita jos jotakin tarvitset, kyllä minä tai isi ehditään tuoda." Onni on minun eläkkeelle jäämis lahja! Huhtikuun ensimmäin päivä pääsin vapaaherrattareksi ja seitsemäs päivä tämä pikku-herra syntyi, nyt tulee viisitoista vuotta täyteen. Hän on minulle tärkeä poika. Tyttären lapset jäävät vähän lapsipuolen asemaan, heitä nään harvemmin kun asuvat Tampereella ja vanhemmat tekevät vuorotyötä. Tyttärellä on tätä jälkikasvua neljä kappaletta, vanhemmet jo yli kaksikymppisiä ja nuorempi pari 8v ja 13v.
Ikävä näitä kaikkia viittä ipanaista on tässä mummun yksin elossa. Toivottavast tuleva kesä antaa meille yhteistä aikaa. Pienimmäkin pystyvät jo yksin matkustamaan, vaikka silloin on sydämeni mutkalla jännityksestä kun heidän matkaansa joudun seuramaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti